Monet meistä täällä Järviseudulla eivät voi ollenkaan tajuta, mitkä ongelmat kaupunkilaisia jo vainoavat Etelä-Suomessa. Keskustelin taannoin erään luokanopettajan kanssa, joka toimii ala-asteen opettajana Vantaan lähiössä, ja hän totesi hänen opettamassaan luokassa ei ole juuri yhtään lasta, jolla ei olisi todella suuria ongelmia. Melkein kaikki ovat erityisopetuksessa osoittain, järjestyshäiriöt ovat valtavat ja luokissa siinä koulussa ei ole minkäänlaista opiskelurauhaa.

Ei tarvitse kuin mennä Tampereelle kävelemään kaupungin keskustaan viikonloppuyönä, niin näkee tämän päivän masentavan tilanteen: jopa 10 - 12 -vuotiaita riehuu keskikaljakassien kanssa  polttaen tupakkaa. Hieman vanhempia näkee riesaksi asti kännissä ja sinne missä silmät ei nää, tapahtuu pahempia asioita. Huumeet ovat arkipäivää Tampereellakin ja yhä nuorempien ongelmana.

Lue keskustori.fi:n juttu aiheesta

Osittain nämä ongelmat varmaan tulevat lisääntymään maaseudullakin jatkossa, mutta vielä meillä täällä maalla on asiat aika hyvin. Asioihin puututaan ja vielä meillä välitetään nuorista ja heille laitetaan rajoja. Nuorista itsestään rajojen asettaminen saattaa tuntua typerältä ja ahdistavalta, mutta jos vaihtoehtona on se, että kukaan ei välitä, ei ole kotiintuloaikoja, kukaan ei odota kotiin, kouluissa asioihin ei puututa, kaverit ei välitä - niin ajatukset voivat ehkä tuntua hieman erilaiselta?

Täällä naapurit ja kaverit vielä hieman laittavat rajoja käyttäytymisellemme. Ei ole kivaa jos äidin ja isän korviin menee ikäviä juttuja. Ei ole kivaa jos se naapuri tai työkaveri näkee minut humalassa törttöilemässä kylillä. Täällä vielä valvotaan ja välitetään. Meidät tunnetaan täällä, kun liikumme ravintoloissa, kaupassa, nuorisotiloissa ja niin edelleen. Kaupungeissa kukaan ei tunne, vanhukset saattavat virua asunnoissaan kuolleena kuukausitolkulla, lapset saavat vapaasti hillua kaupungilla vaikka läpi yön, pikkulapset saattavat aamuyöstä lähteä pakkaseen kun äiti on baarissa. Tällaistakin tapahtuu jatkuvasti, kun turvaverkkoa ei ole.

Vaikka välillä ärsyttäisikin se, että minut tunnetaan kyläni kaupassa, ja että mummot katsovat montako kaljaa minulla on kassajonossa, niin kyllä se lisää turvallisuutta. On vielä ainakin joitakin, jotka jaksavat edes selän takana välittää.

Kommentoi tätä juttua