TERVAHAUTA

Jokapaikan nähtävyys


Tämä kuoppa ei ole mikään luonnonmuodostelma. Se on tervahauta. Tervanpoltto loppui Suomesta 1930-luvulla, joten haudat ovat enemmän tai vähemmän sammaloituneita.

Järviseudun metsät ovat täynnä tervahautoja. Kartassa niillä voi olla oma nimi, raakakin, kuten ”Kansanhauta” Alajärvellä. Ne näyttävät pakanallisilta palvontapaikoilta, kun ovat säännöllisen pyöreitä. Suunnistajille ne ovat käteviä maamerkkejä.

Parisataa vuotta sitten Englanti osti Suomelta tervaa, että saisi orjalaivansa pinnoitettua. Näin suomalaiset tukivat brittien maailmanterroria vain tullakseen toimeen kylmässä maassamme. Ollutta ja mennyttä. Nykyisin jotkut polttavat tervaa omaan käyttöön, eikä sillä voidella suurvaltojen menestystä, vaan soutuveneitä.

EU typeryyksissään luuli, että terva on yhtä haitallinen suoja-aine veneille kuin jokin keinotekoinen kemikaali. Niinpä EU kielsi tervan. Leijona-pastillit ja shampoo sentään saivat pitää nimensä. Kun EU:lle toistuvasti ja kärsivällisesti selitettiin, että tervaa tehdään pihkaisista männyn kannoista, Suomi sai pitää pienimuotoisen tervanpolttonsa.

A. Viitasaari